Syksy on seminaariahdistuksen kulta-aikaa

Syksy on seminaarien kulta-aikaa. Lähes joka viikko saisi osallistua tai mennä puhumaan johonkin seminaariin, erityisesti sosiaalista mediaa käsittelevään.

Seminaareista haetaan usein vahvistusta asioihin, joista itse puhuu jo töissä, mutta joita ei ole vielä saanut myytyä toisille. On tärkeää, että saa olla hetken toisten samanmielisten kanssa omassa rauhassa, keskittyä yhteen asiaan koko päivän ajan.

Ihmiset sanovat, että he menevät seminaareihin kuuntelemaan yllättäviä ja inspiroivia puheenvuoroja. Halutaan yllättyä ja tulla ravistelluksi.

Oikeasti uskon, että ihmiset osallistuvat seminaareihin, jotta he saavat kuulla olevansa jo oikeassa. Puheenvuoroja pitävältä haetaan vahvistusta jo itse löydettyyn, sillä kaikkein kammottavinta olisi joutua seminaariin, jossa oikeasti huomaisi olevansa täysin pihalla koko aihepiiristä.

Tämä ei tietenkään tee seminaareista tarpeettomia, mutta miten päätyä seminaariin, joka oikeasti ravistelisi? Jossa samanmieliset eivät vain nyökkäilisi tyytyväisinä ja taputtelisi toisiaan selkäänsä? Vai olenko vain ollut täysin väärissä seminaareissa?

Onneksi on sentään TEDx.

Meta